Kunnostushistoria

Vesiensuojeluhistoriallisista ulkoisen kuormituksen torjuntavoitoista huolimatta järviemme tila ei ole parantunut vastaavasti. Haitalliseksi lisääntynyt rehevyys näkyy mm. verkkojen limoittumisina, kalakuolemina ja sinileväkukintoina. Syynä hitaaseen tai olemattomaan paranemiseen, jopa levähaittojen lisääntymisiin, on rehevöityneiden järvien sisäinen kuormitus (ravinteiden palautuminen huonokuntoisen järven pohjasta takaisin veteen).

Sisäisellä kuormituksella on joskus jopa määräävä merkitys (esim. Lahden Vesijärvi, Lappajärvi, Tuusulanjärvi ja kymmeniä pienempiä järviä). Mainittavimpia sisäkuormituksen noidankehää ylläpitäviä syitä ovat järven alusveden ja pohjan hapettomuus ja särkikalavaltaiseksi vinoutunut ja pöhöttynyt kalasto. Sisäisen kuormituksen vähentämistarkoituksessa tehty hapetus, kemikaalikäsittely ja viime aikoina myös pikkukalojen hoitokalastus ovat olleet yleisimmät kunnostus- ja hoitotavat. Niistä hapetusta on harjoitettu hiljalleen lisääntyvästi 1970-luvulta, kemikalointia 1980-luvulta ja tehokalastuksia 1990-luvun puolivälistä alkaen.

Kunnostus ja hoito ovat tulleet vihdoinkin 'salonkikelpoisiksi'. Vesiensuojelun tavoitteita vuoteen 2005 käsittelevissä päätöksissä Valtioneuvosto ja Ympäristöministeriö mainitsevat näet mm. seuraavaa:

VN:n periaatepäätös 19.3.1998: 'Aiemmin voimakkaasti kuormitettujen järvien puhdistumista tehostetaan järvien sisäistä kuormitusta vähentävillä hoito- ja kunnostustoimilla.'

YM:n toimenpideohjelmapäätös 30.3.2000: 'Pintavesien hoito- ja kunnostustoimenpiteitä kohdistetaan vesialueille, joiden ulkoinen kuormitus on vähentynyt, mutta rehevyystaso ei ole vastaavasti alentunut tai yleinen käyttökelpoisuus parantunut nykyistä ulkoista kuormitusta vastaavaksi. Kunnostustoimilla nopeutetaan sisä- ja rannikkovesien tilan paranemista.'

Taustaperiaatteena on, että perinteiseen vesiensuojeluun verrattavaa kunnostusta ja hoitoa tulee harjoittaa suojelun jatkeena, jopa puhdistamisen tehostamisen vaihtoehtona, jos ulkoinen kuormitus on saatu järven siedon alittavaksi ja jos kunnostuksella on puhdistamisen tehostamista parempi ekotehokkuus (parempi ekologis-ekonominen vaikutus/hinta-suhde).

Vesi-Eko on järvihapettamisen markkinajohtaja yli 100 hoitokohteen lukumäärällä, joka on kertynyt vuodesta 1981 alkaen. Nykyisiä hapetuskohteita ovat mm. Kallavesi, Lohjanjärvi, Tuusulanjärvi ja Tampereen Pyhäjärvi.

Lisätietoja: