Pohjanpitäjänlahti

Hankoniemen kupeessa sijaitsevan Pohjanpitäjänlahden hapetuskokeilu oli useiden yhteistyötahojen välinen tutkimus. Vesi-Eko Oy toimitti tähän pilottihankkeeseen kolme kappaletta Mixox-tyyppisiä laitteita, joita käyttäen pystyttiin siirtämään keskimäärin 2100 kiloa happea päivässä lahden vähähappiseen alusveteen. Tämä kokeilu oli ensimmäinen kerta, kun hapetuspumppausta on käytetty Suomen rannikkoalueilla.

Alkutilanne

Pohjanpitäjänlahden happitilanne on ollut ajoittain varsin huono. Happitilanne heikkeni voimakkaasti heti harppauskerroksen alapuolella, jolloin happiköyhän veden kokonaismäärä on suuri. Esimerkiksi 10 m syvemmillä alueilla pohjaeliöstä on selvästi köyhtynyt, jolloin eliöitä esiintyi vain satunnaisesti.
Lahden happitilanne parantui hiljalleen 1970-luvulta lähtien, mutta johtuen oikullisesta veden vaihtumisesta kapean salmen kautta, alue oli herkkä kuormitukselle. Myönteinen kehitys kääntyikin laskuun ja marraskuun alussa 1990 happi käytännössä loppui pohjan lähellä. Näiden tapahtumien seurauksena heti seuraavana vuonna perustettiinkin Pelastakaa Pohjanpitäjänlahti -ryhmä, jonka toimesta laadittiin happikadon torjuntasuunnitelma.

Toimenpiteet

Suunnitelma toimeenpantiin vuonna 1995, jolloin happitilanne oli kehittynyt poikkeuksellisen huonoksi. VE-Ekosimu-mallin avulla tehdyn mitoitussimuloinnin jälkeen kokeileva ja tutkiva hapetuspumppaus toteutettiin Vesi-Ekon toimittamien kolmen Mixox-1100 laitteen avulla. Samalla pystyttiin keräämään ainutlaatuista tutkimusaineistoa hapetusmenetelmän käytöstä ja vaikutuksista merialueella.

Lopputulos

Pumppaamalla hapekasta pintavettä syvänteen vähähappiseen alusveteen pystyttiin nostamaan keskimääräistä happipitoisuutta parhaimmillaan 1,1 - 2,0 mg / litrassa. Hapenpumppaus koettiin hyväksi keinoksi myös tuleville vuosille, jos happi uhkaisi loppua alusvedestä.

Hankkeen aikana opittua

  • Järvien kunnostamiseen suunnitellut hapetuslaitteet vaativat painotuksen uudelleensuunnittelua meriolosuhteita vastaaviksi.
  • Toiminta rannikkoalueilla on teknisesti mahdollista ja vaikutuksiin nähden edullista.
  • Kahden vuoden koejakson jälkeen hankkeessa olisi tarvittu pitkäjänteisyyttä pysyvien vaikutusten aikaansaamiseksi.