Vesiensuojeluhistoria

Vesistömme olivat 50 vuotta sitten melko karuja, puhtaita ja kalastoltaan tasapainoisia. Viemärilaitosten vesistökuormitus ja peltojemme vuotuiset fosforilannoitusmäärät alkoivat toden teolla kasvaa vasta 1950-luvulla. Jäteveden puhdistamoja alettiin laajamittaisesti rakentaa 1960-luvun puolivälissä.

Nyt jätevesitilanne on todella hyvä; puhdistamojen fosforin poistoteho on noin 95 % . Peltojen lannoitusmäärätkin ovat 1990-luvulla laskeneet takaisin 1950-luvun tasolle. Myös teollisuuden vesistökuormitus on laskenut rajusti aikajakson 1955-75 huippulukemista.

Uusin vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005 sisältää tiukkoja (30 - 50 %) kuormituksen edelleen vähentämisen tavoitteita. Jopa niin tiukkoja, että kokonaisuuksia ymmärtäviltä tahoilta on alkanut kuulua varoituksia liian kapea-alaisesta yrittämisestä. Ei ole näet kestävän kehityksen periaatteidenkaan mukaista, että paikallista suojeluja maksimoidaan laajemmasta ekotehokkuudesta (ekologis-ekonomisesta vaikutus/hinta-suhteesta) välittämättä.

Kasvavaa huomiota onkin suunnattu vesien kunnostukseen ja hoitoon, joilla suojelu voidaan ulottaa menneisyyteen. Kunnostus- ja hoitokeinoilla on useimmiten parempi ekotehokkuus kuin jätevesien käsittelyn edelleen tehostamisella.

Liiallinen puhdistamointoilu voikin jäädä ekologisesti vaikutuksettomaksi tai tulla laajasti katsoen jopa haitalliseksi. Professori Karl Johan Lehtinen (Tekniikka ja Talous lehti 15.5.2000) mainitsee: 'Tutkimukseni mukaan fossiiliset energiapäästöt nousivat enemmän kuin puhdistamisesta saatava hyöty'.