Vesi-Eko

Fosforin kemiallinen sidonta

Suomalaisten vesistöjen kannalta rehevöitymisen pääasiallinen syy on liiallinen fosforin määrä. Mikäli suunnittelussa päädytään siihen, että vesistössä jo olevan fosforin kiertoa (sisäistä kuormitusta) tulee hillitä, on yhtenä vaihtoehtona kemiallinen sidonta. Käytännössä kemikaalikäsittelyssä sedimentistä vapautuvaa fosforia sidotaan johonkin sopivaan metalliin (esimerkiksi alumiini, rauta, kalsium, lantaani).  Pelkkää vedessä olevaa fosforia saostamalla ei yleensä saavuteta kuin lyhytaikaisia positiivisia vaikutuksia.

Sedimentin fosforivarannan sitominen lantaanilla (Phoslock-kauppanimi) mahdollistaa pitkäaikaisen vaikutuksen, sillä kemikaalia voidaan annostella hyvin runsaasti ilman happamoittamista esimerkiksi alumiiniin verrattuna.

Hoitokalastus

Reheöityneessä järvessä on usein vääristynyt kalakanta. Petokalojen määrä ei riitä pitämään kurissa esimerkiksi särkikaloja, joten eläinplanktonia syöviä ja pohjasedimenttiä pöllyttäviä kaloja on suhteettoman paljon. Rehevästä järvestä voidaan joutua kalastamaan jopa kymmeniä kiloja kalaa hehtaaria kohden vaikutusten saavuttamisesksi. Varsinaisen tehokalastusjakson lisäksi tarvitaan yleensä muutaman vuoden hoitokalastusjakso, ettei kalakanta palaudu ennalleen.